Oma hakuprosessi oikikseen

Oikiksen valintakoeprosessi on jännittävä ja osin hermoja raastava kokemus. Valintakoe elää oman mystisen verhonsa takana, sillä tietoa jaetaan paloissa, ja hakuprosessin kannalta merkityksellisimmät kirjat julkaistaan oman aikataulunsa puitteissa noin yksi kuukausi ennen virallista pääsykoetta.

Muistan edelleen sen jännityksen, joka lävisti kehoni kirjojen julkaisupäivänä. Luonnollisesti halusin ottaa homman välittömästi haltuun ja osata jo ensimmäisenä päivänä kaikki määritelmät ja säännöt; olihan kyse kuitenkin pikajuoksukilpailusta muita hakijoita vastaan. Jännitys muuttui kuitenkin nopeasti systemaattiseksi työnteoksi, jossa noudatin yleisestä yksityiskohtaiseen -taktiikkaa. Ensimmäisenä luin kaikki kirjat kertaalleen läpi kokonaiskuvan hahmottamiseksi. Tämän jälkeen aloitin tiivistelmien tekemisen, jolloin käänsin fyysiset kirjat lyhyempään muotoon.

Hauska yksityiskohta hakuprosessissani oli se, ettei valintakoekirjoissani ollut lopulta yhtäkään merkintää, vaan lukeminen pohjautui vain ja ainoastaan tekemiini tiivistelmiin.

“Pintapuolisuus ei valintakokeessa riitä. Kokeessa menestyminen edellyttää sitä, että hakija onnistuu jäsentämään oppimansa tiukassa aikataulupaineessa ja annetulle vastaustilalle.”

Lopulta hakeminen oli vain ajatuksella lukemista, olennaisen tiedon sisäistämistä ja ennen kaikkea sen tunnistamista epäolennaisesta. Tämä on tärkeä ymmärtää, sillä valintakokeessa pisteitä jaetaan vain täsmällisistä vastauksista. Pintapuolisuus ei valintakokeessa riitä! Kokeessa menestyminen edellyttää sitä, että hakija onnistuu jäsentämään oppimansa tiukassa aikataulupaineessa ja annetulle vastaustilalle. Tilanne ei ole helppo, sillä aikataulu saa ajatukset laukkaamaan, jolloin ihminen on altis virheille. Virhealttiutta vähentää kuitenkin se, mikäli hakija hallitsee asian, kykenee kirjoittamaan ajatuksensa tiiviisti sekä vastaamaan tarkasti annettuun kysymykseen.

Oikiksessa nähdään!

- Tony